Elokuvateollisuus 2010-luvun Suomessa

Elokuvateollisuudella on suuri merkitys suomalaisille. Sen lisäksi, että se tarjoaa monipuolisia kulttuurielämyksiä ja iloa arkeen, se työllistää runsaan joukon ihmisiä. Elokuva-ala tuo Suomelle myös vientituloja, ja suomalainen elokuvateollisuus on ollut viime vuosina kovassa kansainvälisessä huudossa. Skandinavia on kulttuurialueena suosittu, ja pohjoismaiset sarjat ja elokuvat hurmaavat katsojia karulla omintakeisuudellaan ja taiteellisuudellaan.

1930-luvulla syntynyt suomalainen elokuvateollisuus on nähnyt niin kulta- kuin laskukausiakin. Suomalaisen elokuvan uutta nousua on päästy todistamaan 1990-luvun lopulta lähtien, ja viime vuosien myönteisenä suuntauksena voidaan pitää sitä, että elokuvat ovat saaneet yhä enemmän katsojia elokuvateattereissa. Elokuvateattereiden katsojamäärillä mitattuna vuotta 2015 voi pitää varsinaisena huippuvuotena. Vuonna 2016 päästiin lähes edellisen vuoden tasolle: elokuvissa käytiin 8,7 miljoonaa kertaa ja lipputulot olivat yli 90 miljoonaa euroa.

Elokuvien suosio on näkynyt erityisesti kotimaisten elokuvien katsojaosuuksien nousussa. Suomalainen elokuva on saanut viime vuosina yhä enemmän taloudellista menestystä myös kansainvälisillä markkinoilla. Vuoden 2016 menestyshitti Angry Birdsia esitettiin yli 60 maassa ja se keräsi lipputuloja maailmanlaajuisesti yli 300 miljoonan euron edestä. Elokuvateattereiden katsojamäärien säilyessä sangen korkealla tasolla, on DVD- ja Blu-Ray-tallenteiden myynti- ja vuokrausmäärät ovat sen sijaan jatkaneet laskuaan.

Tallenteiden kysynnän vähenemiseen ovat vaikuttaneet teknologiset muutokset ja erityisesti elokuvien nettikatselun yleistyminen. Aiemmin kovin suositut videovuokraamot keskittyvätkin nykyään lähinnä irtokarkkien myyntiin. On varsin todennäköistä, että jo lähitulevaisuudessa loputkin filmivuokraamot laittavat lopullisesti lapun luukulle. Videovuokraamot ovat surullinen esimerkki palvelusta, joka on tullut tarpeettomaksi teknologisen kehityksen myötä.

Kotimaisilla elokuvafestivaaleilla on merkittävä rooli elokuvatarjonnan monipuolistajana. Myös taide-elokuviin keskittyvät festivaalit keräävät hyvin kävijöitä. Suosittuja tapahtumia ovat esimerkiksi DocPoint, Rakkautta ja Anarkiaa, Tampereen elokuvajuhlat sekä Sodankylän elokuvajuhlat.

Elokuva tarvitsee rahoitusta

Yksi elokuvateollisuuden ehdottomasti suurimmista haasteista on tarvittavan rahoituksen saaminen. Elokuvien tekeminen ei ole halpaa: suomalaisten pitkien fiktioelokuvien keskibudjetti on keskimäärin 1,3 miljoonaa euroa. Suomalaiselle elokuvatuotannolle on ominaista, että se on varsin riippuvainen sille annetusta julkisesta tuesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa toimiva Suomen elokuvasäätiö on lähes aina mukana suomalaisten pitkien elokuvien rahoituksessa. Elokuvasäätiön jakama tuki kattaa suomalaisesta elokuvatuotannosta yli 80 prosenttia. Elokuvasäätiö saa puolestaan määrärahansa Veikkauksen voittorahoista, joten se on Veikkauksen toiminnasta riippuvainen. Elokuvasäätiön lisäksi kotimaisen elokuvan merkittäviä rahoittajia ovat myös televisiokanavat, jotka ostavat ennakkoon elokuvien esitysoikeuksia.

Elokuva-alan toimijat voi karkeasti jakaa levitys-, tuotanto- ja elokuvateatteriyhtiöihin. Tuotantoyhtiöt vastaavat elokuvan tuotantoprosessista ja levitysyhtiöt markkinoinnista ja levittämisestä. Ne osallistuvat myös elokuvien rahoittamiseen. Taloudellinen epävarmuus on haasteena erityisesti suomalaisille tuotantoyhtiöille. Koska ne ovat yleensä kooltaan melko pieniä, ne eivät ole taloudellisesti yhtä vakaita kuin levitysyhtiöt.

Elokuva-alan taloudellisista haasteista huolimatta erityisen myönteisenä kehityssuuntana voi pitää sitä, että viime vuosina myös kotimaisten rahoittajien kiinnostus suomalaista elokuvaa kohtaan on kasvanut. Esimerkiksi Aku Louhimiehen ohjaaman, vuonna 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntemattoman sotilaan rahoituksesta peräti kaksi kolmasosaa oli yksityistä rahoitusta. Sijoittajien joukossa oli niin yrityksiä kuin yksityishenkilöitäkin.

Tuntemattoman sotilaan yksityishenkilöiltä saama rahoitus liittyi tosin varsin pitkälle Suomi 100 -juhlavuoteen ja kyseisen merkkipäivän vuoksi sydämestä vielä tavallistakin reippaammin kumpuavaan kansallisaatteeseen. Ikävä kyllä elokuvaohjaajan käytös aiheutti myöhemmin laajaa mediakohua, ja usea Louhimiehen kanssa vuosien mittaan työskennellyt näyttelijä avautui siitä, kuinka koki saaneensa produktioiden aikana epäasiallista kohtelua.

Suomessa on useita lahjakkaita, nuoren polven elokuvaohjaajia, jotka ovat niittäneet työllään myös kansainvälistä mainetta. Näihin lukeutuvat muun muassa Dome Karukoski, joka on ohjannut Leena Landerin romaanin pohjalta Tummien perhosten koti -elokuvan. Muihin aikamme merkittäviin ohjaajiin lukeutuu eittämättä Antti J. Jokinen, joka on tullut tunnetuksi muun muassa vaikuttavasta Puhdistus-elokuvasta.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Suomalainen elokuvateollisuus on erilaisten haasteiden edessä. Muutospaineita tuovat sekä yhteiskunnalliset muutokset että elokuva-alan sisällä tapahtuneet muutokset. Yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka vaikuttavat myös elokuvateollisuuteen, ovat muun muassa ikärakenteen muutos, väestön ikääntyminen, kansainvälistyminen, monikulttuurisuus, teknologian kehittyminen, aineettoman kulutuksen kasvu sekä sisältöjen laiton lataaminen.

Vaikka muutokset pelottavatkin, tuovat ne aina mukanaan myös erilaisia mahdollisuuksia. Yhtenä toimialaan vaikuttavana merkittävänä muutoksena voi pitää digitalisoitumista. Se on mahdollistanut muun muassa elokuvateattereiden entistä monipuolisemman ohjelmiston, ja digitoidut teatterit ovat lisänneet myös alueellista tasa-arvoa. Sosiaalinen media on antanut puolestaan tilaa uudenlaiselle, osallistuvammalle ja vuorovaikutteiselle suhteelle elokuvateollisuuden toimijoiden ja yleisön välillä.

Yksi keskeinen suomalaisen elokuva-alan vahvuuksista on se, että maassamme on korkeatasoinen ja laaja elokuva- ja tv-alan koulutus. Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselle on todella vaikea päästä, sillä hyväksyttyjen hakijoiden määrä on suhteutettu siihen, millaisia realistisia työmahdollisuuksia on tarjolla.

Teatterikorkeakoulussa on myös ruotsinkielinen osastonsa, jonne valitaan vuosittain noin 10 näyttelijätyön opiskelijaa. Yliopistotasoisen koulutuksen lisäksi näyttelemistä voi opiskella esimerkiksi Metropolia-ammattikorkeakoulussa.  On syytä muistaa, että näyttelijätyön laitoksella puurtavista vain murto-osa päätyy koko kansan tuntemiksi kasvoiksi, sillä valtaosa työllistyy laitosteattereihin ympäri Suomen. Näyttelijät kohtaavat uransa aikana myös työttömyyttä ja sitä, että naama saatetaan yhdistää ainoastaan johonkin tiettyyn rooliin. Ikääntyvien naisnäyttelijöiden työllistymisvaikeuksista on keskusteltu viime aikoina paljon, ja useampi näyttelijä on opiskellut itselleen myös toisen ammatin.

Ammattitaitoisille ja lahjakkaille tekijöille on riittänyt kysyntää myös maamme rajojen ulkopuolella, ja muun muassa Pihla Viitala, Peter Franzen, Jarmo Mäkinen ja Laura Birn. Kulttuuriviennin merkitys on kasvanut koko 2000-luvun. Suomalaisella dokumenttielokuvalla on ollut jo pitkään kansainvälisesti vahva brändi.

Voimakkaan kasvun alana on ollut edellä mainittujen ohella animaatioelokuva, jossa yhdistyvät vahva suomalainen graafinen osaaminen sekä tekniset innovaatiot. Animaatioelokuva onkin ollut yksi niistä elokuvagenreistä, joilla suomalainen elokuva on saanut näkyvyyttä myös maailmalla. Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että haasteista huolimatta suomalaisella elokuvateollisuudella menee varsin hyvin.